Tässä minä, lähdössä veljenpoikien syntymäpäiville yllättävän iloisin mielin. Kuvitella että juurikin minua jäi myös suunnattomasti harmittamaan, että skippasin eilen serkun tyttären valmistujaiset. Voi itku, missä vaiheessa musta on tullut juhlia ja ihmisten tapaamista rakastava ihminen?
Eilen herkuteltiin ja syötiin iltapalaksi vaniljajätskiä kera grillatun ananaksen. Ahdistuin. Kaikki on kuitenkin hyvin. Eilen ostettiin myös kesän ensimmäinen vesimeloni!
Luonto on jo täysin kesä. Tahtoisin kovasti mökkeilemään. Ja uimaan edelleen. Käytiin Otalammella. Ei se vesi kylmää oo. Oikeasti jäätyisin. Mutta silti.
Aamulla kävelin koirien kanssa ja havahduin jollain tapaa siihen todellisuuteen, että ihan oikeasti se kaikki olemisen ja mielen vapaus on ihan tässä ja nyt. Kuinka tätä on niinä vuoden pimeimpinä hetkinä, syyssateessa bussia odottaessa, talvipakkasta(josta oikeasti kyllä pidän)kestettäessä ja sen kaiken työmäärän ja stressin keskellä odotettu. Ja ihan oikeasti rakastan tätä kaikkea ja tajusin, että tätä pitää rakastaa vielä huomennakin ja ylihuomenna ja ihan joka hetki. Vaikka sataisikin tai olisi kylmä, se on kuitenkin vain kesäsadetta tai pieni muistutus siitä, että ihan oikeasti me edelleen täällä pohjoisessa elellään. Luonto on kuitenkin niin sanoinkuvaamattoman kaunis. Kesäisin pilviset päivät eivät ole harmaita vaan vihreitä. Kesäisin on valo ja mansikat ja mustikat. Kesäisin kun kaikki on niin eri tavalla. Elämä on täysin erityisellä tavalla ihanaa ja riemastuttavaa. Ihan hassua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana