Lakritsijäätelö on mun heikkous. Kuten on niin moni muukin asia mutta ei niistä sen enempää. Kun joskus (toivottavasti pianpianpian) muutan omilleni, kahvinkeittimeni pitää olla moccamaster. Sillä tulee parhaat kahvit, mikään muu ei käy, sen olen oppinut täällä kotona.
Nukun mutta silti keho painaa ja mieli painaa ja voisin nukkua vielä seuraavat yhdeksän tuntia. Makaan ja mietin, mitä kaikesta milloinkaan tulee, ja sitten olen miettimättä, koska ei jaksa. Toisinaan koko päivä menee pelkässä sumussa ja sitten illalla kaikki selkiytyy ja olen täynnä tarmoa ja iloa ja intoa. Ja aamulla olen taas lähtöpisteessä.
Eilen tuntui, etten selviä. Kiisin peilien ohi ja toivoin, että jos joskus vain voisi olla tuntematta. Tunsin ja selvisin.
Täytyisi rikkoa rutiineja mutta kun.
(Tilatkaa joku mulle hesari.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana