Voi kuulkaa, maailma näytti minulle taas kauneimman puolensa. Kesä tekee ihmeitä. Illat merellä on jotakin käsittämätöntä. Tukholma oli niiden raskaiden pilvienkin alla lämmin. Luulin ostaneeni hameen. Puin sen päälleni ja jälkeenpäin huomasin, että ostinpa sitten shortsit. Nauroin katketakseni. Tanssitti, hymyilytti. Ei nukuttanut. Ruotsista saatiin hyttinaapuriksi Hasse tovereineen. Aamulla tuijotin sitä hetken vihaisesti mutta se sanoikin vain god morgon terve terve! ja sitten vain enää nauratti. Näin ensimmäistä kertaa Maarianhaminan. Siellä oli sinistä ja vaaleanpunaista ja laivan kannella lämmin. Ihmiset tuntuivat niin huolettomilta. Ehkä se on se kesä ja kaikki.
Ei saa olla noin suloinen! Ei mutta piristi kovin tämä postaus, heräsin hetki sitten kahden tunnin päiväunilta ja täällä on hurjan pimeää ja sateista!
VastaaPoistaÄä, kiitos, ihanaa, ihanaa! (hupsun myöhässä tämän kommentin huomasin (tänne ilmestyi juuri nyt tummia harmaita pilviä blah))
Poista