Maiu: Ei siinä menny edes kahta viikkoa. Siis siinä, että oon taas ihan kuollu koulun suhteen. Okei, en nyt ihan kuollu. On se ihan jees, ku se kuluttaa osan pivästä, mutta sitte ne hommat mitkä pitäis tehä kotona, ni no thanks. Mua odottaa mukava pino kirjoja mitkä pitäis saada luettua. Yhen sain tänään luettua loppuun, mutta sitten on ne Remeksen pari kirjaa mistä pitäis tehä joku hitsin kirjailija + kirja-esitelmä. Nössöilen jo nyt ja oon ihan tuhoon tuomittu. Ei siinä mitään, kun tykkäilen lukee kirjoja ja ihan ok ettii jotain tietoo ja tehä jotain kirjallisesti. Mutta sitte, ku pitäis pitää joku lol-niin-hyödyllinen-esitelmä suullisesti aina niin ihanan luokan edessä, ni ei siinä muuta kun, että menetän yöuneni ja manailen opettajia, jotka ei osaa ymmärtää just vaikka munkaltasia ihmisiä. Ja ärsyttää ihan suunnattomasti, kun en nyt pariin kuukauteen ehdi lukea sitä Millenium-trilogian vikaa osaa, yh. Aattelin, että olisin päässy lukemaan sitä nyt tän kirjan jälkeen minkä sain luetuks tänään, mutta ei!
Totakaan kirjaa en ole kerenny lukemaan loppuun ja nyt kun sen sisällöllä olisi eniten käyttöä: introvertin kammotuksia pulpahtelee esiin kuin sieniä sateella näin ysin kevätpuolella. Loppuosa kirjasta käsittelee käsittääkseni juuri sitä miten introvertti pärjää ekstroversiota ihannoivassa maailmassa. Jos senkin lukemiseen joku hetki jostain irtoaisi.
Fysiikastaki olis joku ihme esitelmä, mut onneks sen saa tehä pareittain ja valittiin Elinan kanssa sitte kaikkein oudoimman, hauskimman ja mielenkiintosimman kuulonen aihe, fuusio. Mikäs siinä, paniikki ja ahistus vaan kasvaa ja kasvaa. Huvittavinta oli se, ku opettaja sanoi, että aikasempina vuosina ollaan harjoteltu ja valmistauduttu pitämään kunnon esitelmää, mutta oikeesti mitään sellasta ei oo tapahtunu ja nyt kaikki tulee ihan puskasta ja whä?
Sitte vielä kaikki kuviksen ja kässän päättötyöt ja täääh? Minkä hitsin takia joku peruskoulun viimeset puol vuotta pitää olla niin traagisen lopullista ja kaikki
isot jutut siellä lopussa? Vois vaan siihen perus tahtiin ja ihan rauhassa ja normaalisti käydä ne viimesetki kuukaudet koulua, mutta kun ei. Ei sitten.
Kaikkein mahtavin fiilis on mennä sunnuntai-iltana wilmaan ja todeta, että sen perjantaina olleen yhden kokeen lisäksi sinne on ilmestynyt seitsemän muuta ja tietäen, että toihan on vasta alkua. Okei, ei tossa oo nyt vielä edes paljoa, kun on niin pitkällä aikavälilläkin, mutta kuitenkin se järkytyksen määrä, lol.
Joo, nyt mä voisin ehkä vaihtaa puheenaihetta, koska säälittävää koko ajan valittaa jostain koulusta. Tai en mä haluis valittaa, vaan haluun sanoa, että mitä mieltä mä oon ja miltä tuntuu. Nooo kuiteski. Mun viikonloppu on menny aika koomassa ja tuntuu etten oo tehny oikeen mitään. Eikä aina pidäkkään. Perjantaina kävin yli kuukauden tauon jälkeen juoksulenkillä piskin kanssa ja voi vitsi, tuli ihan mahti fiilis! Olin ihan unohtanu miten kivaa se juokseminen onkaan. Nyt en kuitenkaa tee siitä mitään pakkopullaa, vaan meen juoksemaan aina ku siltä tuntuu. Aattelin myös, että sellanen koiran hihna-juoksuvyö-jutska olis varmaan aika hyödyllinen, ku koiran kaa on kuitenki niin kiva juosta, mutta pitäis vaan eka selvittää toimiiko se niin ku mä luulen.
Tänään luin myös vähän ruotsia ja ihaninta on, kun saa mahtia lukuseuraa ja nyt mä päätän mun höpötykset kuin seinään. Aamulla olis herätys taas 6:15...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana