Vähänkö oon rakastunut järven jäällä lenkkeilyyn. Kysyin äitiltä pettääkö jää pimeällä ja kieltävän vastauksen jälkeen mä vaan juoksin siellä koirien kanssa.
Mietin että oonko mä muka niin nopea, kun tuntui että mihin suuntaan tahansa juoksin, metsä oli heti vastassa. Eikä se järvi oo pieni.
Sit mä meinasin kompastua kuoppaan tiellä, kun tuijotin venelaiturin ehkä maailman söpöimpiä valoja.
Ja mä olin hetken aikaa kyllästymättä tähän paikkaan ja mulla oli sellanen olo, että kesä on huomenna.
Oon onnellinen, kun on perjantai ja nyt mä kärsin tästä häpeän tuottamasta tuskasta, kun edes mietin mitä kaikkea noloa kirjotin filosofian kokeeseen.
Tänään bussissa oli hirveintä ikinä olla ja mä tulin kotiin kaheltatoista ja menin äitin viereen sohvalle torkkupeiton alle lämpimään ja nukuin ja jälkeenpäin ajateltuna kyselin tosi outoja kysymyksiä ja viideltä mä kömmein sieltä peiton alta takasin tähän todellisuuteen. Kömpiä on ihana sana ♥
Söin eilein ja tänään aivan älyttömän hyvää hyvää ruokaa. Tehkää ihmiset lohkobataatteja.
Ajattelin myös kesää ja siihen kuuluvia suunnitelmia: New Yorkin matkan lisäksi aion
lukea jonkun Muumikirjan
ja jonkun Henning Mankellin Wallander-sarjan kirjoista,
elää enemmän iskän luona,
kerätä paljon marjoja seuraavaksi vuodeksi,
olla tuottamatta liikaa pahaa oloa koneella vietetystä hullusta ajanmäärästä,
uskaltaa ehkä tehdä enemmän asioita kodin ulkopuolella
ja nyt tää menee ihmeelliseksi. Mä en ymmärrä miksi mä kirjotan tänne nyt näin hirveesti, vaikka päiväkirja on tossa vieressä.
Se on veljen toinen hirmukoira. Se on hellyydenkipee ja se tulee syliin ja raapii, jos ei pääse. Sillon mun piti lukee kemiaa, mutta enhän mä voinut.
Nyt, hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana