"Ihmettelen miten kaikki lipuu ohi"

Tuun omasta mielestäni tosi ilkeeks, kun oon stressaantunu. Mulla on huomenna ruotsin koe enkä oo tehnyt suunnilleen mitään sen eteen. Oletan, että osaan tai sitten panikoin vielä keskiyölläkin.
Lähin kuitenkin äitin kanssa koiria lenkittämään järven jäälle ja siellä satoi lunta ja oli hämärää.

Koko koeviikko on menny syödessä ja höh, ei se oo kivaa, kun vaan syö koko ajan.
Kohta iskä tulee ja sitte se lähtee mun kanssa taas lenkille tai sitten ei. Kuitenkin alemmuuskompleksoin.
Ja nyt on helmikuu ja voi apua kuolen tähän ajan kulkemaan hirveään nopeuteen. Kohta kaikki on taas täällä ja sitte kaikki on ohi ja sitte mietin taas uudestaan mitä nyt.

Mun mielestä se oli hassua mennä kirppikselle mukanaan rahaa 1,40 ja sitten löytää sieltä ylisöpö villatakki, mikä maksoi vaan euron. Tää tapahtu jo viikko sitten maanantaina, mutta ajattelin sitä vasta tänään. Siellä oli myös ihanat kengät, mutta ne makso liikaa.
Huomenna on taas kamala herätä, mutta tiistaina ja keskiviikkona saa nukkua ja perjantaina ei ole koulua ja onnellisuus. ♥ Ja huomenna on taas se jännä fiilis mihin ei ikinä ehdi tottua, kun koeviikko on ohi ja uusi jakso vasta alkamassa eikä siinä välissä ole yhtään mitään. Siis lähinnä stressattavaa, ja kaikki tuntuu niin luontevalta ja helpolta siis lähinnä yleisesti ottaen elämä, en osaa kirjoittaaa.

Ihaa on ihana ♥