En voi elää viikkoakaan ilman, että joku seuraavista olisi loppumassa: shampoo, hoitoaine, suihkusaippua. Inhoan päiväkirjaani, viime syksynä rakastin sitä.
Ostin itselleni kalenterin ja opettelin hahmottamaan tulevan kokonaisina viikkoina. Viimeiset puolitoista viikkoa kesälomastani valui sormieni lävitse ja muisteleminen tuntuu raskaalta. Olen surullinen, kun en saa päiviä talteen päiväkirjaan. (Sen takia ehkä inhoan sitä, se on pelkkä epätoivoinen yritys.)
Perjantaina humalluin elämästä.
Lauantaina pakenin kaikkea ja söin mustikoita ja lauantaina ahdistuin kaikesta ja kyseenalaistin olemiseni lukiossa. Voi taivas. Eli siis, tahdon elämän ilman velvollisuuksia tai elämän, joka on täysin halinnassani. Joskus mikään ei vain tunnu miltään mutta kaikki tuntuu pahalta, ja olen onnellinen, että saan herätä uuteen päivään. Mieli on oikukas.
Toisinaan pelottaa. Mulla on valoa syksyn pimeyttä varten ja saan asioita hoidetuksi. Tänään luettiin humanistisesta psykologiasta ja positiivisesta psykologiasta ja tulin iloiseksi ja maailma tuntui olevan avoin.
(Hiusväriäni ei myydä yksinkertaisesti enää yhtään missään. Kriisi.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana