"Hän ajatteli miten tavattomasti hän rakasti kaikkea, metsää ja merta, sadetta ja tuulta, auringonpaistetta ja ruohoa ja sammalta, ja miten mahdotonta olisi elää ilman kaikkea."

Olen huomannut, että asiat hoituvat kyllä omalla painollaankin.

Turhaan murehtia.

Joka päivä koulussa ja koulun jälkeen väsyttää, nukun päiväunia ja yli kahdeksantuntisia yöunia ja silti kaikki tämä.

Kohta puen varmaan sukkahousut ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan. (Ja näin lauantaina tähdet ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan!)

(Mulla on kohta huone täynnä pelkkiä kuivattuja kukkia ja kasveja, kun en osaa pitää eläviä elossa.)