Mitä ihanuutta olla outo ja mennä sekaisin tästä maailmasta ja sipsuttaa paljain varpain kylmällä kylmällä nurmikolla ja kaatua niskoilleen ihan vain koska mitä sitä turhaan tasapainotella.
Söin eilen neljä (4) banaania.
Yritin kirjoittaa silmieni välissä olevasta finnistä ja kesäkelien loppumisesta. En osaa muotoilla sanoja.
Sain pientä apua hiusvärikriisiini ja nyt vain en osaa enää päättää. (Hiusten pesu, kuivaaminen ja mahdollinen suoristaminen on nykyään yhdessä aikamoinen urakka. Ja olen harventanut hiusten pesua joka kolmanteen tai neljänteen päivään. (En oikein tiedä, miksi mä kerron tämän.))
Laulan ja tanssin välillä aamuisin ennen kouluun lähtöä.
Tai kokeilen vanhoja silmälasejani siinä toivossa, että voisin silloin tällöin ehkä käyttää niitä, mutta kuvitella, mun näkö on huonontunut niin hurjasti, etten näe niillä mitenkään päin hyvin.
(Tahtoisin kyllä uudet silmälasit (taas).)
Midnight Runin paitaväri tuotti aivan suunnattoman pettymyksen, kun ottaa huomioon viime vuoden pinkin. (Seitsemän päivää ja reilu kolme tuntia lähtöön apua.)
(Pian saa omenoita omenapuista!!!!)
Mutta, tervetulleita ovat nämä yllätykset, kun on liian pitkään tarvinnut uutta hupparia ja sitten muistaakin tilanneensa abivaatteet, mikä ilo ja onni.
Nyt olen ahkera ja matkaan rauhaan ahkeroimaan ruotsin parissa. (Kuunteluun kaksi viikkoa, ja oletuksenihan on se, että ilman käsittämätöntä tuuria ylioppilasta minusta ei ikinä taida tulla.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana