Toisaalta rakastan kaikkea ja rakastan kaikkia jokaisella solullani ja pakahdun onnellisuudesta.
Tai herään ja päätän, että vielä joskus kirjoitan uneni tarinan ja kirjasta tulee jotain sellaista, mitä ei ihmismieli milloinkaan ole osannut odottaa.
Tähän väliin jälleen tämä mainitsemisen arvoinen asia: olen suunnattoman kiitollinen ihmisistä elämässäni.
Perjantaina suklaata juustopastan perään, iltapalaksi nektariinia ja lakua. Mahtavin päätös on syödä päivällä itsensä ähkyyn nepalilaisessa ja illalla vetää naamariin kiitettävä määrä kahvia ja jätskiä ennen Suurta Koitosta.
En ihan tiedä. Tuntuu, että vihdoin en niinkään odota mitään. Ihan vain elän ja tulen iloiseksi siitä, että voin juoda lempiteetäni, joka ei kesään kuitenkaan kuulu. Se muistuttaa syksyn viilenevistä päivistä ja niistä pimeistä lohduttomilta tuntuvista talvi-illoista ja siitä alkukevään koleudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana