Mä en osaa enää kirjoittaa.
Jätin ensimmäistä kertaa ikinä tekstin julkaisematta.
Mun päivän pilaa se, kun tajuan, etten osaa ajatella, etten osaa ymmärtää, että olen yksinkertaisesti maailman tylsin ja tyhmin. Ja jätän ensimmäistä kertaa ikinä matikan läksyt tekemättä ja olen osaamatta. Ja yksinkertasesti menen sieltä, mistä aita on matalin.
Ajattelen lenkille menoa. Kulutan aikaani ajatellen sitä ja tietäen, etten sinne kuitenkaan ole menossa.
Tahtoisin vain itkeä, kun ajattelenkin itseni juoksemassa kuin mikäkin idiootti taas miljoonatta miljoonatta miljoonatta kertaa ihan niitä samoja kohtia kuin viikko sitten tai vuosia sitten. Ja ihan vain sen takia, ettei musta tulis läski.
Sitten jäänkin vain kotiin istumaan ja itkemään ja kirjoittamaan tätä omassa surkeudessani.
Kuinka s ä ä l i t t ä v ä ä.
Eilen en nähnyt tähtiä ja tunsin itseni maailman yksinäisimmäksi ja tajusin taas vaihteeksi, että mun elämä on yhtä kuin koulu, jonka tuottamia velvollisuuksia vihaan yli kaiken, ja että tahtoisin elämältä jotain ihan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana