sunnuntai 13. syyskuuta 2015

ajattelen liian suuria mutta kun

Toisinaan sitä on jälleen sopimaton mihinkään ja vastaan tulee vain seiniä. Sitä toivoisi vain voivansa ajelehtia elämän mukana mutta ei. Jäädään kiinni ja takerrutaan ja kolmantena päivänä tulee ensimmäinen rationaalinen ajatus. 

Tämä maailma se ihannoi ja palvoo vain niitä sanavalmiita ihmisiä, joilta löytyy energiaa kivuta kaiken huipulle ollakseen lopulta maailman valtiaita ja määrätäkseen maailman jatkumaan samaan malliin. Heillä on ihmiset, joiden kanssa mennä läpi päivien ja viikkojen ja niin edelleen.

Minä pilaan kauniisti kaiken ja ajattelen, että tässähän vasta kohtalo.
2015-09-07 08.31.16 1

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

olet ihana