Äöää, mä olen saamaton.
Raa'at banaanit on mun suuri heikkous. Kypsiä en kykene yleensä sellaisenaan syömään. (Sitten tehdään smoothieta.)
En tiedä, onko se normaalia vai epänormaalia jännittää toisen puolesta niin paljon, että aamulla ei pysty enää nukahtamaan uudelleen ja päähän särkee.
Eilen lähdin juoksemaan. Juoksin kymmennen minuuttia, sitten lähdin takaisin kotiin päin ja kävelin. Edes sade ei saanut mua kiiruhtamaan nopeasti juosten kotiin.
Päätin, etten enää pakota itseäni.
Mun sielu lepää, kun saan tuijottaa tätä. (Voisin vaikka tapetoida huoneeni tällaisilla.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana