Huomenna on jännä päivä. Meikä on kova jätkä ja menee ottamaan lävistyksen. Oikeesti oon kova jätkä. Normaalisti en pystyis tähän. En kivun takia, vaan sen takia, että mietin mitä ihmiset sanoo, mitä ne sitten ajattelee?! Ja ihmisillä tarkoitan koulussa olevia ihmisiä. Koulu on paikka, jossa en pysty olemaan oma itseni. En oo koskaan kokenut tulevani siellä hyväksytyksi. Sen takia odotankin peruskoulun päättymistä kuin kuuta nousevaa. Ja lukiolta odotan paljon.
Koko lävistys piti ottaa vasta kesällä, mutta kertoessani iskälle syytä siihen, että miksi kesällä (eli ei tarvitse kohdata enää koulussa olevia ihmisiä), iskä oli ehdottomasti sitä mieltä, että ottaisin sen mahdollisimman pian synttäreiden jälkeen. Perustelut olivat yksinkertaiset: kesällä lävistys saattaa tulehtua helpommin ja ennen kaikkea mun pitäisi kohdata pelkoni ja vahvistaa itsetuntoani ottamalla lävistys ennen kesälomaa.Huomenna siis huolettomasti lävistäjälle ja sunnuntai-ilta panikoidessa kouluun menoa.
Mutta oikeasti kukaan ei välitä. Ei ketään kiinnosta joku lävistys mun naamassani. Kerran se saattaa herättää katseita ja se siitä. I know. Mutta kun ei se mun ajatuksissa noin mene. Luulen että ihmiset alkavat huutelemaan perään, katsomaan halveksuvasti, pitämään rumana...
Uskon kuitenkin koko lävistyksen olevan kaiken tuon kärsimyksen arvoinen, koska niin kovasti sitä haluan. Ja voi minua, puhun vain lävistys sitä, lävistys tätä, enkä kerro ollenkaan mikä. Labret.
Huolestuttava asia on myös lävistyksen ja silmälasien yhteensopiminen. Kyllä, meikä saa silmälasit. Oi voi, näytän ihan veljeltäni sitten, kun saan ne... Nyt on siis hyvä, kun saa lävistyksen ennen silmälaseja, niin sitten se on voi voi, jos ei lasit lävistyksen kanssa sovikaan. Hävettävämpää olisi mennä silmälasit päässä lävistettäväksi (voihan ne silmälasitkin ottaa pois siksi ajaksi... -.-). No, saavathan ihmiset kärvistellä mun nörtti-kovis -naamani kanssa.
Olen muuten mun synttärilahjoista ihan fiiliksissä. Iskältä saan converset, jotka varmaan ostetaan huomenna. Ja veljet vie mut kesällä festareille. Aluksi olin vähän kielteinen ja sanoin jyrkästi ei. Nyt mä olen jo alkanut lämmetä ajatukselle. Sehän vois olla todellakin aika jees. Ilosaarirock olisi näillä näkymin paras vaihtoehto, koska siellä on Jukka poika ja Raappana samaan aikaan. Oh god, ainoa suosikkilaulaja, jonka olen nähnyt joskus livenä on Pikku G, ja sekin tapahtui ollessani seitsemänvuotias(?). Vähän mietityttää ja jännittää, että miten tällainen persoona kuin minä, viihtyy jossain festareilla. Tai miten siellä ylipäätänsä pitää olla, jotta olisi kiva ja hyvä olla?
Komea kuva tiistailta, kun oltiin Lindan kanssa kuvailemassa. Älkää välittäkö, se on vähän omalaatuinen. Tuli vähän kylmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana