Ei oo aikaa mustasukkaisuuteen

Heei. Tänään oli hyvä päivä. Mentiin kouluun eikä tehty mitään. Raahauduttiin vain lauturille istumaan ja tapettiin siellä aikaamme pari tuntia. Ja syötiin epäterveellisyyksiä. Iltapäivällä oltaisiin katsottu Autot-elokuva, mutta ei nähty Elinan kanssa siinä mitään viisasta, joten sluibattiin se ja mentiin Elinalle.

Mua ahdistaa, kun on kesä. Vaikka on ihanaa kun on lämmintä ja kaikki elää. Mutta lopulta kaikki on nihkeää ja paljasta. Näin yksinkertaisesti. Tai sitten mä en ole päässyt vielä jyvälle tästä kesästä. Tai ihmiset muuttuu, lempivuodenaikakin voi muuttua. Tai mun itsetunto on vain nollissa. En käsitä. En oikein tiedä mitä pitäisi tuntea, en haluaisi nähdä ihmisiä.

Yhtäkkiä kaikki on mukamas niin hyvin, ja yhtäkkiä mä herään ja mä olen ihmisten keskellä. Tuntuu, että on ollut sokea kaikille ihmisille ja sitten niitä onkin kaikkialla. Ja se ahdistaa. Itsetunto on liian heikko ollakseen vahva siellä missä on immeisiä.

Niin, se siitä lupauksesta ettei tässä blogissa enää ikinä nähtäisi kännykkälaatuisia kuvia, mutta luonnollisestikaan en raahaa kameraa koulussa ja, no, kännykkä.
Näytin kuulemma mehiläis-kuninkaalta. Ja Elina, jos ikinä tänne sattuisitkaan eksymään, maailman ihanimmat yhdistys-ympyrä-voikukka -kulmakarvat sinulla. Se oli kaunista. Olin ihan hunajaista sulaa vahaa.