Vihaan tunnetta, kun millään ei oo mitään väliä. Vaikka oikeesti pitäis ollakin. Ei vaan jaksa välittää. Ja oman ajattelutavan tuloksena on entistä ahdistavampi fiilis. Haluaisin kysymykseen vastauksen ja jonkun joka vois oikeesti ymmärtää. Ja itse haluaisin ymmärtää ihmisiä. Sanoa jotain, tai jos ei sanoa, niin tehdä jotain muuta, halata. Niin että kaikki on hyvin. Mitä mä voin tehdä, mä olen tässä näin.
Ei kenenkään tarvitsisi olla yksin.
Liian usein tuntuu, ettei kelpaa sellaisena kuin on. Turhauttava fiilis. Vihaan kauneusihanteita. Mä en jaksais enää päivääkään koulua. En niitä kahta jäljellä olevaa koetta maanantaina ja keskiviikkona. Vihaan niitä ihmisiä. Kolme vaivaista viikkoa koko surkua jäljellä. Tärkeän ihmisen kanssa tiet eroavat.
Kaikki tuntuu niin lopulliselta ja välinpitämättömältä.
Tää viikonloppu on pelkkää yleistä tyytymättömyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana