Perjantai oli aika kirottu päivä. Olin tosi katkerana koko koulupäivän. Ihan kuin joku pahuuden ylijumala. Joo mutta ei ihan. Kotona olin ihan sekaisin, päämäärä oli täysin hukassa ja ahdistavat mielikuvat tuntuivat tulleen jäädäkseen. Lopputuloksena ajoin iskälle ja juoksin seitsemän kilsan juoksulenkin pienen sisäisen rageemisen jälkeen.
Ja uskomukseni endorfiineihin vahvistui. En ole ikinä ajatellut juoksulenkin voivan olla niin mahtava. Tuntui kuin koko keho olisi ollut jotain kevyttä massaa ja siivet olisivat tulleet ilman Red Bullia. Menin ihan taivaissa ja tuntui, että olisi voinut juosta vaikka jonkun maratonin.
Hui, en malta odottaa, että pääsen taas huomenna juoksemaan.
Ilta meni taas jossain syväjäässä. Tuntui että olisin ollut osa omia harmaita mielikuviani.
Mahtava fiilis on kuitenkin herätä panikoiden kahdeksalta siinä luulossa, että kello olisi jo jotain yksitoista. Ja sitten, pelkkä hämäys.
Mä otin myös eilen paljon kuvia, koska otin 70-200 millisen Sigma-vaarin mukaan ulkoiluttaakseni sitäkin.
Ja tänään sain sitten teennäistä iloisuutta oppiessani käyttämään Photoshoppia taas vähäsen enemmän.(:
Ja vielä joskus musta tulee jonkin sortin koodaus-ninja.
Ja vielä joskus musta tulee jonkin sortin koodaus-ninja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana