Se tekee mut sellaseks mitä mä vihaan. Okei:
-koulu ei innosta yhtään
-syön syön syön enkä jaksa välittää
-en liiku ja istun omassa huoneessa katsomassa Lostia
Ja itkin sen takia, kun en jaksa vaan vihata. Mä vihaan kaikkea kaikkea ja se tekee mut hulluks.
Mä vihaan olla tällainen ulkoisesti sekä sisäisesti, vihaan koulua ja niitä kaikkia ihmisiä siellä, vihaan kuvista(tai sitä opettajaa, joka antoi hirveet paineet ja ahdistuksen antamalla ekasta kurssista 10) ja englantia oppiaineena, vihaan tätä nimetöntä epäselvää vuodenaikaa, vihaan näitä maisemia, vihaan sitä, kun iskä soittaa ja ahdistun, vihaan tällaista elämää, vihaan myös sitä, mitä mä olen, jos yritän elää jotenkin paremmin.
Vihaan kaikkea eikä mikään tunnu hyvältä. Vihaan, kun koira oksentaa mun villatakin päälle. Vihaan, kun porukat ostaa karkkia ja syön niitä. Vihaan tätä liikkumattomuutta, mutta vihaan myös kävellä tai juosta tuolla ulkona.
Mä en h.a.l.u.a mennä maanantaina kouluun ja se ahdistaa niin niin paljon etten kestä.
Tuntuu ettei hallitse mitään, mutta ei jaksa välittääkään.
Kaikki tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta silti niin turhalta.
Mulla oli kivaa mourun luona. Me syötiin paljon. Ja mut pakotettiin ajaa autoa, mutta se oli jännää.
Joo, silti mä kelaan mikä mussa on vikana.
Lomailu on niin huoletonta. Torstaihin asti kaikki tuntu niin rennolta ja päivät kului mukavasti eikä mikään tuntunut niin hirveän pahalta.
Nyt kaikki on vaan pelkkää negatiivisuutta. Höh, en jaksa.
Siinä kissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana