Tänään on tapahtunut ihan hirveesti asioita mistä mun on ollut aikomus kirjottaa tänne.
Ajattelin yrittää muistaa ne painamalla silmät hetkeksi kiinni ennen kuin oksennan kuva-analyysin paperille ja palautan sen löyhkäävänä huomenna opettajalle. (Se opettaja ihan itse kuvaili viimeisenä iltana kirjoittavien papereita tällä tavalla.)
Mä kuitenkin kerroin sille opettajalle mun epätoivosta koko asian suhteen ja se valoi muhun uskoa.
Mä valitsin eilen illalla nukkumisen. Ja nyt mä valitsen tänne kirjoittamisen.
Mun vatsanpohja tuntee ajan katoamisen. Höh, se on vain yksi kuva-analyysi okei.
Heräsin äsken enkä ollut muistanut niitä asioita. Muistin vain kuinka sydämen lyönnit häiritsee silmät kiinni makaamista.
Ja nyt muistin, että ennen nukahtamista ajattelin kuinka luonto ei voi olla luonnoton. Sitten mä ajattelin, että sehän on sama asia kuin Maiu olisi Maiuton.
Ei joku voi olla olematta sitä mitä se oikeasti on?
Alkuperäinen ajatus oli vaan se, että on luonnotonta, kun kevät on helmikuun 25. päivä.
Okei, en ole oikea ihminen kertomaan milloin kevät sillai oikeasti alkaa. Siellä on kuitenkin ollut tänään ihan kevät ja tunsin itseni tyhmäksi talvitakissa, johon maanantaina kiinnitin karvan huppuun.
Silloin kun mulla on neljän oppitunnin koulupäivä, mun ruokailujen väliin jää yheksän tuntia.
Tuntuu että aivot kuolee lol. Ja hampaisiin sattuu en tiedä miksi.
Tänään mun koulumatkaan kului tasan tunti, koska missasin dösän ja löntystelin auringonpaisteessa.
Joo tää loppuu tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana