Mä en aina tiedä miten mun pitäisi valita. Tai toimia.
Oon älyttömän laiska. Oon ollut viimeset pari kuukautta joulun jälkeen. Mietin usein, että voisi tehdä tänään jotain jännittävää. Mutta aina kun mä tulen kotiin, oon niin nälkäinen ja väsynyt että uppoudun johonkin kuviteltuun yleiseen horrostilaan pyrkien olemaan ajattelematta mitään kummempaa.
Ja mä vaan pyyhin ajatukset jostakin uudesta ja jännittävästä pois.
En sitten tiedä onko se järkevää. Mun mielestä on vähän tyhmää, että oon niin saamaton.
Kirjoitanpas nyt ihan hassuja.
Ehkä vähän ärsyrttää elämän rutiinimaisuus. En tykkää suunnittelusta tai lukujärjestyksistä. Mun mielestä olis paljon siistimpää elää jokainen päivä ihan eritavalla kuin edellinen tai sitä edellinen. Hankin itelleni sen takia paljon hankaluuksia (enkä nyt tarkoita mitään hillittömiä ongelmia, joiden takia olisin pahemmanlaatuisesti vaikeuksissa ), kun en suunnitele tai lähden vain soitellen sotaan ja jälkeenpäin suunnittelemattomuus aiheuttaa jonkin ongelman, minkä takia asiat menee pieleen, aiheutan muille ylimääräistä työtä tai jotain muuta vastaava.
Ahdistun suunnittelemisesta.
Tuntuu vähän kuin olisi jähmettynyt paikoilleen. Haluisin tehdä jotain über siistiä ja hullua. Vähän kuin vaikka benji-hyppy. Todellakin menisin uudestaan hyppäämään, jos nyt pääsisin.
Tai mennä metsään ja juosta niin pitkälle kuin kykenee. (Harmi vain että joku kirottu nuha on iskeytynyt muhun ja ulkona tulee pimeetä.)
Tai mennä nyt iskälle, vaikka se olisi juuri nyt ensimmäinen asia mitä vältän. Voisi ihan vain yllättää itsensä.
Tänään oli muuten jännittävä tapahtuma koulussa. Oli kokeiden palautus ja ensimmäisenä nimilistalla ollessani menin hakemaan oman nivaskani ja nopeasti sen jälkeen havaitsin saaneeni matikasta kympin. Ja yleensä niin neutraalina ja en-mikään -ihmisenä istuin siihen paikalleni ryhmätovereideni viereen ja hiljaa suu auki iskin sen paperin sen yhden ihmisen eteen ja osoitin sitä numeroa. Vaikka yleensä vain vaikenen enkä puhu numeroistani mitään. Sitten siitä syntyi kehuminen ja pölinä niiden kolmen kesken ja olin ihan ulkona.
Se oli jotenkin ihan hassua. Mä tykkään mun ryhmäläisistä.
En tiedä mikä tän tekstin idea on nyt oikein on. Mä olen lahnaillut äitin kanssa viimeiset neljä tuntia sohvalla katsoen Lostia ja seuraillen randomin hissichattia. (Kyllä, teen sitä äitini kanssa. Meillä on aika hupaisaa.) Me ollaan syöty paljon ja join liikaa teetä. Okei, ei teetä voi juoda liikaa se tuntui siltä.
Mun aivot ei ole ikinä ennen raataneet ja yrittänyt ymmärtää niin kovasti kuin tänään viimeisellä tunnilla.
Se oli sitten kiva päästä kotiin.
Nyt mä taidan mennä koirien tai koiran kanssa lenkille, koska se tuntuu nyt hyvältä vaihtoehdolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana